Oletko vaihtanut alaa tai hypännyt trendikkäästi pois oravanpyörästä? Minäpä olen, tosin lopulta samoin kuin hamsteri, kyllästyin tasamaahan ja hakeuduin takaisin pyörään. Nelikymppisenä itsensä repäisy pois tutusta ja turvallisesta sekä uusi työ täysin uudella alalla, on jotain mihin en välttämättä olisi uskonut pystyväni. Mutta tässä sitä ollaan, mediamyyntiä ja markkinointia entisen maatalousyrittämisen sijaan. Lehmien lypsy ja talikko ovat vaihtuneet kynään ja läppäriin.
Olin jo pitkään haaveillut tekeväni jotain, missä saisin kirjoittaa. Runojen riimittely, kirjoituskilpailut, bloggaus ja epätoivoinen yritys kirjoittaa kirja oli kaikki kokeiltu. Keskittymiskykyni on kultakalan tasolla, joten sydän verellä katsoin parhaaksi laittaa kirjan kirjoittamisen toistaiseksi telakalle.
Mitä sitten tekisin? Ei kai kukaan täysjärkinen nelikymppinen tee elämänmuutosta tehdäkseen jotain epämieluisaa? Erilaisten kokeilujen ja ankaran pohdinnan jälkeen alkoi näyttää siltä, että ei ole olemassa työtä, jota oikeasti haluaisin tehdä ja josta nauttisin. Koin olevani liian vanha ja käyneeni liian pitkän tien tehdäkseni jotain, mistä en tykkää. Vaikka biologinen kello olisikin jo sammunut, työikä-kello ei osoittanut minkäänlaisia tikityksen merkkejä, eli jotain oli selvästi yritettävä. ”Elämällä on tehtävä jotain sillä aikaa kun miettii, mitä elämällä tekisi” alkoi muodostua iskulauseekseni.
Eräänä kauniina alkukevään päivänä herran vuonna 2022 siskoni sanoi minulle, että ”kuulin muuten, että paikallisradio etsii työntekijää, sun pitäisi mennä sinne”. Ei nyt mennä yksityiskohtiin, mutta voin paljastaa, että radio, mediamyynti, markkinointi ja pari muutakin juttua kyseessä olevasta työstä olivat melko vieraita asioita minulle. Alkoi raivoisa uuden opiskelu ja radiomaailmaan tutustuminen.
Uusi työ on vienyt mennessään ja ihmeteltävää riittää. Olen päässyt keskustelemaan ajankohtaisista aiheista, yrittäjyydestä, politiikasta, lapsista, ihottumasta, lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen saanut luurin korvaan, kutsun lounaalle ja olen soittanut kymmeniä puheluita, joihin kukaan ei vastaa. Saan kirjoittaa, riimitellä, suunnitella ja jutella erilaisten ihmisten kanssa.
Tämän blogin tarkoitus on avata markkinoinnin maailmaa ei niin ammattilaisen näkökulmasta, ihmetellä ihmisten käyttäytymismalleja, kehuskella radiota mainonnan välineenä ja kertoa nelikymppisen (itsepetosta? nimim. kohta 50) mediamyyjän toilailuista uudella alalla. Jos kuvittelet tunnistavasi jonkun tai itsesi, olet väärässä. Tervetuloa seuraamaan mihin olen ryhtynyt.
